Mikael A. Manninen - Taarna Valtonen - Leena Valkeapää - Karina Lukin
HTK-loukkaukset ja some: Mitä Saamelaisten mytologia -kirjaa
koskevasta “plagiointipäätöksestä” kannattaa erityisesti painaa mieleen
koskevasta “plagiointipäätöksestä” kannattaa erityisesti painaa mieleen
Helsingin yliopiston kansleri odotetusti totesi aiheelliseksi epäilyn Saamelaisten mytologia -kirjassa esiintyvistä hyvän tieteellisen käytännön loukkauksista 6.3.2020 antamassaan päätöksessä (Dnro HY/1172/05.02.02/2018).
Päätöksessään kansleri toteaa Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen kirjaan sisältyvän sekä kohtia, joista lähdeviittaus puuttuu kokonaan, sekä lähdeviittein varustettuja kohtia, jotka sisältävät suoran lainauksen lähdetekstistä ilman, että tällaista lainausta on varustettu lainausmerkein. Edelleen päätöksessä todetaan, että Pentikäinen ja Pulkkinen ovat syyllistyneet hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen lainaamalla kuvia luvattomasti.
Epäselvyyttä mediassa (HS 20.3.2020, linkki juttuun) on herättänyt kanslerin tulkinta, jonka mukaan plagiointi olisi Pentikäisen ja Pulkkisen tapauksessa vilpin sijaan törkeää huolimattomuutta eli piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Tältä osin päätös poikkeaa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeesta (linkki ohjeeseen), jonka mukaan plagiointi on aina vilppiä tieteellisessä toiminnassa.
Tapaus sai alkunsa sosiaalisessa mediassa 2018 julkaistusta päivityksestä, jossa osoitettiin kirjassa olevan yhdessä luvussa suoraan muilta tutkijoilta kopioituja osuuksia ja luvatta käytettyjä kuvia. Myöhemmin kohtien määrä kasvoi ja Helsingin yliopistolle tehtiin koko kirjasta Hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyilmoitus. Tuolloin aihetta käsiteltiin laajasti lehdistössä sekä sosiaalisessa mediassa.
Tieteentekijöiden kannalta kiinnostavin kohta kanslerin päätöksessä koskeekin Saamelaisten mytologia -kirjasta käytyä some-keskustelua ja laajemminkin sosiaalista mediaa vastaavista tapauksista käytävän keskustelun alustana.
Pitää muistaa, että HTK-tutkinta ei ole puolueeton oikeudenkäynti tai objektiivinen juridinen prosessi, vaan tiedekentän sisäinen käsittely. Yliopiston tekemä tutkinta on vain osa koko prosessia, joka sisältää yhtä lailla keskustelua tieteentekijöiden omista tulkinnoista. Siihen kuuluu, jo ennen HTK-tutkinnan päättymistä, aiheesta käytävä vapaa tieteellinen keskustelu, myös vilppiepäilyn ja sen tueksi esitetyn aineiston julkaiseminen. Helsingin yliopiston kansleri esittää siksi laajasti perustellen yliopiston virallisena linjauksena, että:
“Pulkkinen on vastineessaan ja esiselvityksessä antamassaan lausumassa paheksunut sitä, että epäilyilmoituksen tekijät ovat asiaa koskevan prosessin ollessa kesken julkistaneet epäilynsä sosiaalisessa mediassa. Pulkkinen on pyytänyt kannanottoa tällaisen menettelyn eettisyyteen. Perustuslain (731/1999) 16 luvun mukaan tieteen vapaus on turvattu. Säännös pitää sisällään muun muassa tieteen itsekontrollioikeuden, mikä käy ilmi säännöksen esitöistä, joissa todetaan, että tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta (HE 309/1993 vp, s. 64/II.) Oikeus kritiikkiin on näin keskeinen tieteen perusoikeus, mikä tarkoittaa, että tiedeyhteisössä on sallittava voimakkainkin sanankääntein toteutettu tieteellinen kritiikki, vaikka se saattaisi tuntua kritiikin kohteesta epäasianmukaisesti toteutetulta ja vaikka se olisi tyyliltään poikkeuksellista. Nykyisin yhtenä keskeisenä tieteellisen keskustelun ja kritiikin kanavana on sosiaalinen media. Tieteellisen kritiikin alaan voidaan katsoa kuuluvaksi myös tutkimuseettisten epäilyjen tuominen julkisuuteen, vaikka niitä käsitellään ja tulee käsitellä HTK-prosessia toteuttavassa organisaatiossa. Tämänkaltaista tieteellistä kritiikkiä voidaan pitää poikkeuksellisena, mutta kuitenkin tieteen vapauden alaan kuuluvana.”
Tämä on jokaisen tieteentekijän syytä pitää mielessä. Jos todisteet hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta ovat selvät, ei ole mitään syytä epäröidä niiden julkistamista sosiaalisessa mediassa. Julkinen keskustelu on usein ainoa keino kehittää tiedekenttää, ratkoa siinä esiintyviä ongelmia ja edistää hyvää tieteellistä käytäntöä. On tärkeää, että tiedeyhteisö esittää näkemyksensä avoimesti. Tiedeyhteisön julkinen keskustelu auttaa myös tieteentekijöiden teoksia julkaisevia kustantajia omien toimintatapojensa kehittämisessä.
“Pulkkinen on vastineessaan ja esiselvityksessä antamassaan lausumassa paheksunut sitä, että epäilyilmoituksen tekijät ovat asiaa koskevan prosessin ollessa kesken julkistaneet epäilynsä sosiaalisessa mediassa. Pulkkinen on pyytänyt kannanottoa tällaisen menettelyn eettisyyteen. Perustuslain (731/1999) 16 luvun mukaan tieteen vapaus on turvattu. Säännös pitää sisällään muun muassa tieteen itsekontrollioikeuden, mikä käy ilmi säännöksen esitöistä, joissa todetaan, että tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta (HE 309/1993 vp, s. 64/II.) Oikeus kritiikkiin on näin keskeinen tieteen perusoikeus, mikä tarkoittaa, että tiedeyhteisössä on sallittava voimakkainkin sanankääntein toteutettu tieteellinen kritiikki, vaikka se saattaisi tuntua kritiikin kohteesta epäasianmukaisesti toteutetulta ja vaikka se olisi tyyliltään poikkeuksellista. Nykyisin yhtenä keskeisenä tieteellisen keskustelun ja kritiikin kanavana on sosiaalinen media. Tieteellisen kritiikin alaan voidaan katsoa kuuluvaksi myös tutkimuseettisten epäilyjen tuominen julkisuuteen, vaikka niitä käsitellään ja tulee käsitellä HTK-prosessia toteuttavassa organisaatiossa. Tämänkaltaista tieteellistä kritiikkiä voidaan pitää poikkeuksellisena, mutta kuitenkin tieteen vapauden alaan kuuluvana.”
Tämä on jokaisen tieteentekijän syytä pitää mielessä. Jos todisteet hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta ovat selvät, ei ole mitään syytä epäröidä niiden julkistamista sosiaalisessa mediassa. Julkinen keskustelu on usein ainoa keino kehittää tiedekenttää, ratkoa siinä esiintyviä ongelmia ja edistää hyvää tieteellistä käytäntöä. On tärkeää, että tiedeyhteisö esittää näkemyksensä avoimesti. Tiedeyhteisön julkinen keskustelu auttaa myös tieteentekijöiden teoksia julkaisevia kustantajia omien toimintatapojensa kehittämisessä.
Aiheesta lisää mm. Iltalehden tänään 20.3.2020 julkaisemassa jutussa Helsingin yliopisto arvostelee professoria ja dosenttia tieteellisistä loukkauksista. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b793dc9c-5a34-4bc9-9857-8b3e61b44cf8?
Näyttää siltä, että vastakkain ovat Valtosen – Valkeapään – Lukinin – Mannisen aksiomaattinen näkemys tapahtuneesta plagioinnista ja Helsingin yliopiston kanslerin perusteelliseen selvitykseen perustuva näkemys. Vrt:
VastaaPoistaValtonen – Valkeapää – Lukin – Manninen:
”Epäselvyyttä mediassa (HS 20.3.2020, linkki juttuun) on herättänyt kanslerin tulkinta, jonka mukaan plagiointi olisi Pentikäisen ja Pulkkisen tapauksessa vilpin sijaan törkeää huolimattomuutta eli piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Tältä osin päätös poikkeaa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeesta (linkki ohjeeseen), jonka mukaan plagiointi on aina vilppiä tieteellisessä toiminnassa.”
Kansleri:
”Kokonaisuutena arvioiden […] tutkimuseettiset loukkaukset eivät kuitenkaan ole siinä määrin moitittavia, että niitä voitaisiin pitää plagiointina ilmenevänä vilppinä tieteellisessä toiminnassa” (päätös, s. 6.)
Hyvät ihmiset, pyytäkää nyt alkuperäiset dokumentit (esitarkastuslausunto ja kanslerin päätös) joko kanslerinvirastosta, minulta tai blogin kirjoittajilta – ja lukekaa ne. Ne ovat julkisia asiankirjoja.
Mitä tulee someen tieteellisen kritiikin areenana, viimeinen sana on tällä hetkellä kanslerin näkemys. Tiedeyhteisössä on kuitenkin toisenlaistakin näkemystä, kuten esitarkastajan, prof. Maria Lähteenmäen lausunto osoittaa:
”[P]idän sitä tapaa, millä osin aiheellinenkin kritiikki vietiin ensimmäisenä sosiaaliseen mediaan ja lehdistöön HTK:n vastaisena ja epäkollegiaalisena tekona sikäli, että asianomaiset ovat tiedeihmisinä tienneet hyvin tekonsa seuraamukset, jotka ovat tässäkin tapauksessa johtaneet po. teoksen kirjoittajien leimaamiseen ja mustamaalaamiseen ennen kun epäilyjä on asianmukaisesti tutkittu. Oikea järjestys näissä tapauksissa on ottaa ensin yhteyttä taustayhteisöihin ja kustantajiin. Näin erityisesti siksi, että käsillä oleva ilmiö on laaja, haastava ja moni-ilmeinen, meille kaikille tiedeyhteisössä toimiville yhteinen, ja tavoitteena tulisi olla tiedekirjojen ja tietokirjojen rinnakkaiselon kehittäminen kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.”
Minulla on kanslerin päätöksen lopussa olevan ohjeen mukaisesti nyt 6 kuukautta aikaa selvittää, kumpi näistä näkemyksistä korkeakoulujen välisen Tieteellisen etiikan Neuvottelukunnan (TENK) enemmistön jakama näkemys.
Kiitos kommentista. Tässä on syytä huomata, että kansleri ei sano tuossa sitaatissa, että kyse ei olisi plagioinnista, vaan, että plagiointia ei ole tässä tapauksessa katsottu vilpiksi. Kansleri ei siis sano, että ”…eivät ole siinä määrin moitittavia, että niitä voitaisiin pitää plagiointina…” vaan ”…eivät ole siinä määrin moitittavia, että niitä voitaisiin pitää plagiointina ilmenevänä vilppinä…” Tämä on toisaalta juuri se kohta, joka myös HS:n toimitukselle on selvästi aiheuttanut ymmärtämisvaikeuksia. Jos kuitenkin päätöstä lukee myös muualta, on helppo todeta kohdassa puhuttavan nimenomaan siitä, että kansleri on katsonut plagioinnin tässä kirjassa olevan piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä eikä vilppiä tieteellisessä työssä. Tässä kansleri tosin on tehnyt tulkinnan, joka ei vastaa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohjetta.
PoistaTutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohjeessa (jonka mukaan näissä tutkinnoissa toimitaan), plagiointi määritellään seuraavasti: ”Plagioinnilla (plagiarism) eli luvattomalla lainaamisella tarkoitetaan jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan, kuvallisen ilmaisun tai käännöksen esittämistä omana. Plagiointia on sekä suora että mukaillen tehty kopiointi." Plagiointi on TENK:n ohjeen mukaan aina vilppiä tieteellisessä työssä.
Kansleri puolestaan sanoo päätöksessään otsikon "Luvatonta lainaamista koskeva väite" alla, että: "Esiselvityksessä todetuin tavoin teokseen sisältyy kolme ilman lähdeviitettä jäänyttä kohtaa, joihin lähdeviite olisi tullut sisällyttää, sekä lähdeviittein varustettuja kohtia, jotka kuitenkin sisältävät suoran lainauksen lähdetekstistä ilman, että tällaista lainausta on varustettu lainausmerkein. Näiltä osin Saamelaisten mytologia -teoksessa on syyllistytty hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen."
Ei siis ole mitään epäselvyyttä siitä, etteikö kanslerikin olisi katsonut kirjassa esiintyvän luvatonta lainaamista eli plagiointia.
Lähteenmäen some-kommenttiin ovat puolestaan jo Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri sekä toisena allekirjoittajana Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Sakari Melander antaneet perusteellisen vastauksen itse päätösasiakirjassa. Tämä vastaus on myös kokonaisuudessaan lainattu yllä olevaan blogiin.
Kuinka asia nähdäänkin, lienee kuitenkin niin, että kanslerilla muotoilu ei ole ajattelemattomuutta vaan perustuu harkittuun näkemykseen. Kansleri ei ole halunnut leimata kirjoittajia (Pentikäinen ja Pulkkinen) vilpin harjoittajiksi. Emme ole siis "varkaita", kuten alkuperäisessä Fv-kirjoitetuksessa meitä nimitettiin.
VastaaPoistaMiksi kutsutaan sellaista ihmistä, joka ottaa ilman lupaa toiselta jotain tälle kuuluvaa? Meillä taitaa tästäkin olla erilainen tulkinta.
VastaaPoistaVaras-sanan käyttäminen ei tietenkään ollut kovin hienovaraista, mutta retorisena valintana kuvasti parhaiten niitä suuttumuksen, pettymyksen ja loukkaantumisen kokemuksia, joita tekonne aikaansai. Sanan käyttämisenhalun alkuperäisessä Facebook-kirjoituksessa synnytti nimenomaan yhden tietyn, uniikin, erään saamelaisperheen yksityisomistuksessa olevan Nils-Aslak Valkeapään valokuvan luvaton kopioiminen (skannaaminen) tekijänoikeuksien alaisesta teoksesta ja kuvan luvaton käyttäminen. Ja kuvan kohtaloa ja sen seurauksia käsittelevässä kontekstissa sanaa käytetäänkin. Tekonne loukkasi ja suututti monella tapaa ja monia ihmisiä. Me saimme luvan kuvan käyttämiseen pitkäaikaisen luottamuksenrakentamisen ja neuvottelujen avulla. Tätä luottamusta te tehokkaasti murensitte ja levititte tutkimuskentälle lisää epäluottamusta tutkijoita kohtaan. Tuolloiselle sanavalinnalleni on kuitenkin myös juridisia perusteita: kuvan käyttö rikkoo tekijänoikeuslakia.
Olet perustellut HTK-loukkausepäilyilmoitukseen kirjoittamassasi vastineessa (14.12.2018) sitaattioikeudella kyseisen kuvan (ja useiden muiden Saamelaisten mytologia -teokseen kopioitujen kuvien) käyttämistä. Sitaattioikeuden syntyminen on kuitenkin tarkkaan Suomen lakien ja asetusten mukaan määritelty poikkeus tekijänoikeutta suojaaviin säädöksiin (Tekijänoikeuslaki 22 §).
Tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin viittaussäännöksen nojalla sitaattioikeutta voidaan soveltaa myös valokuvaan (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2008:5, 3). Jotta sitaattioikeus pätee, tulee kolmen tekijänoikeuslain määrittelemän ehdon täyttyä: 1. siteerattavan teoksen tulee olla julkistettu, 2. siteeraamisen tulee olla hyvä tavan mukaista ja 3. lainata saa vain tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.
Näistä ehdoista toinen ei selvästikään täyty. Hyvän tavan mukainen käyttö tarkoittaa, että ”[t]ekijän nimi ja lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii (Tekijänoikeuslaki 11 § 2 mom.)”. Näin ei ole tapahtunut, vaan kuvalle on annettu vain se lähde, josta kuva on skannattu, muttei muita tietoja (esim. kuvan omistaja tai kuvaaja).
Samassa lainkohdassa kirjoitetaan myös: ”[t]eosta ei saa tekijän suostumuksetta muuttaa enempää kuin sallittu käyttäminen edellyttää”. Hyvän tavan mukaisen käytön puuttumisen lisäksi kuvia on muuteltu, esimerkiksi rajattu, mikä on jo toinen sitaattioikeuden syntymättömyyteen vaikuttava tekijä.
JATKUU SEURAAVASSA VIESTISSÄ...
...JATKO EDELLISEEN
PoistaJa edelleen saman lainkohdan mukaan: ”[l]ainauksella tulee olla asiallinen yhteys siteeraajan teokseen. Tämä edellyttää, että sitaatin on täytettävä niin kutsuttu vetoomusfunktio, millä tarkoitetaan sitä, että sitaatin käyttämisellä on oltava jokin perusteltu syy sen kirjoituksen tai muun kokonaisuuden kannalta, johon sitaatti on liitetty.” Edellä esitetylle vaateelle ei ole yksiselitteistä tulkintaa, mutta ”[h]yväksyttävinä tarkoituksina lainaamiselle on pidetty esimerkiksi omien ajatusten ja näkemysten perustelemista sekä asian havainnollistamista ja selkeyttämistä. Lainaaminen tulee myös kyseeseen kritisoitaessa toisen tekijän näkemyksiä. Sallittua ei ole pelkistä sitaateista muodostuvien kokonaisuuksien tekeminen. (ks. Haarmann, P-L. 2005: Tekijänoikeus ja lähioikeudet. Helsinki: Talentum, ss. 189-190).” (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2009, 7, 4.)
Uudemmassa lähteessä näihin hyväksyttäviin tarkoituksiin on lisätty vielä oman esityksen taustoittaminen ja että ”[l]ainaus voi olla kriittinen tai analysoiva mutta myös neutraali esitys täyttää asiallisen yhteyden vaatimuksen” (Harenko-Niiranen-Tarkela 2016: Tekijänoikeus. Helsinki: TalentumPro, s. 203). Alkuperäisen asiayhteyden säilyttäminen on myös oleellista. (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2016, 16, 5–6.) Edellytetyn asiallisen yhteyden on oltava vahva, mitä kuvastaa se, että edes yliopisto-opetus ei aina täytä tätä vaatimusta tieteellisen sitaattioikeuden osalta (https://blogs.helsinki.fi/tekijanoikeudet-opetuksessa/?page_id=7949).
Sitaattioikeuden edellytyksenä oleva vetoomusfunktio ei siis Saamelaisten mytologian kyseisessä kohdassa täyty, sillä kuvaa tai sen sisältöä ei analysoida tai kritisoida millään lailla eikä se taustoita kirjan tekstiä. Kuva on tekstistä täysin irrallinen: sitä ei tekstissä edes mainita. Ainoa kuvan ja tekstin välinen suhde on, että kuvassa esiintyy tekstissä mainittu henkilö. Asiallinen yhteys edellyttäisi, että sekä kuvaa että teosta, jossa se on julkaistu, käsiteltäisiin jollakin tavalla siinä teoksessa, johon se on lainattu. Näin ei ole, vaan kuvaa on käytetty puhtaasti kuvitustarkoituksessa.
Edellä kerrottu koskee asiaa nimenomaan Suomen lakiin sisältyvän tekijänoikeuslainsäädännön näkökulmasta. Tämän lisäksi kuvien käyttäminen ilman asiallisia lähdemerkintöjä tai väärin tiedoin (esimerkiksi usea kuva on merkitty Juha Pentikäisen ottamaksi, vaikka näin ei ole) on myös hyvän tieteellisen käytännön loukkaus, kuten kansleri lausunnossaan (HY/1172/2205.02.02/2018) toteaa:
”Jos tutkimukseen sisällyttää toisen ottaman valokuvan tai esimerkiksi toisen laatiman taulukon, selvää on, että tällainen valokuva tai taulukko tulee varustaa asianmukaisin lähdeviittein ja lukijalle tulee välittyä oikea tieto siitä, kuka on valokuvan oikeudenhaltija tai kuka on taulukon laatinut. Saamelaisten mytologia -teos ei kaikkien siihen sisällytettyjen valokuvien osalta sisällä asianmukaisia lähdeviitteitä. Tältä osin Saamelaisten mytologia -teoksessa on syyllistytty hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen.”