Mikael A. Manninen - Taarna Valtonen - Leena Valkeapää - Karina Lukin
HTK-loukkaukset ja some: Mitä Saamelaisten mytologia -kirjaa
koskevasta “plagiointipäätöksestä” kannattaa erityisesti painaa mieleen
koskevasta “plagiointipäätöksestä” kannattaa erityisesti painaa mieleen
Helsingin yliopiston kansleri odotetusti totesi aiheelliseksi epäilyn Saamelaisten mytologia -kirjassa esiintyvistä hyvän tieteellisen käytännön loukkauksista 6.3.2020 antamassaan päätöksessä (Dnro HY/1172/05.02.02/2018).
Päätöksessään kansleri toteaa Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen kirjaan sisältyvän sekä kohtia, joista lähdeviittaus puuttuu kokonaan, sekä lähdeviittein varustettuja kohtia, jotka sisältävät suoran lainauksen lähdetekstistä ilman, että tällaista lainausta on varustettu lainausmerkein. Edelleen päätöksessä todetaan, että Pentikäinen ja Pulkkinen ovat syyllistyneet hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen lainaamalla kuvia luvattomasti.
Epäselvyyttä mediassa (HS 20.3.2020, linkki juttuun) on herättänyt kanslerin tulkinta, jonka mukaan plagiointi olisi Pentikäisen ja Pulkkisen tapauksessa vilpin sijaan törkeää huolimattomuutta eli piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Tältä osin päätös poikkeaa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeesta (linkki ohjeeseen), jonka mukaan plagiointi on aina vilppiä tieteellisessä toiminnassa.
Tapaus sai alkunsa sosiaalisessa mediassa 2018 julkaistusta päivityksestä, jossa osoitettiin kirjassa olevan yhdessä luvussa suoraan muilta tutkijoilta kopioituja osuuksia ja luvatta käytettyjä kuvia. Myöhemmin kohtien määrä kasvoi ja Helsingin yliopistolle tehtiin koko kirjasta Hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyilmoitus. Tuolloin aihetta käsiteltiin laajasti lehdistössä sekä sosiaalisessa mediassa.
Tieteentekijöiden kannalta kiinnostavin kohta kanslerin päätöksessä koskeekin Saamelaisten mytologia -kirjasta käytyä some-keskustelua ja laajemminkin sosiaalista mediaa vastaavista tapauksista käytävän keskustelun alustana.
Pitää muistaa, että HTK-tutkinta ei ole puolueeton oikeudenkäynti tai objektiivinen juridinen prosessi, vaan tiedekentän sisäinen käsittely. Yliopiston tekemä tutkinta on vain osa koko prosessia, joka sisältää yhtä lailla keskustelua tieteentekijöiden omista tulkinnoista. Siihen kuuluu, jo ennen HTK-tutkinnan päättymistä, aiheesta käytävä vapaa tieteellinen keskustelu, myös vilppiepäilyn ja sen tueksi esitetyn aineiston julkaiseminen. Helsingin yliopiston kansleri esittää siksi laajasti perustellen yliopiston virallisena linjauksena, että:
“Pulkkinen on vastineessaan ja esiselvityksessä antamassaan lausumassa paheksunut sitä, että epäilyilmoituksen tekijät ovat asiaa koskevan prosessin ollessa kesken julkistaneet epäilynsä sosiaalisessa mediassa. Pulkkinen on pyytänyt kannanottoa tällaisen menettelyn eettisyyteen. Perustuslain (731/1999) 16 luvun mukaan tieteen vapaus on turvattu. Säännös pitää sisällään muun muassa tieteen itsekontrollioikeuden, mikä käy ilmi säännöksen esitöistä, joissa todetaan, että tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta (HE 309/1993 vp, s. 64/II.) Oikeus kritiikkiin on näin keskeinen tieteen perusoikeus, mikä tarkoittaa, että tiedeyhteisössä on sallittava voimakkainkin sanankääntein toteutettu tieteellinen kritiikki, vaikka se saattaisi tuntua kritiikin kohteesta epäasianmukaisesti toteutetulta ja vaikka se olisi tyyliltään poikkeuksellista. Nykyisin yhtenä keskeisenä tieteellisen keskustelun ja kritiikin kanavana on sosiaalinen media. Tieteellisen kritiikin alaan voidaan katsoa kuuluvaksi myös tutkimuseettisten epäilyjen tuominen julkisuuteen, vaikka niitä käsitellään ja tulee käsitellä HTK-prosessia toteuttavassa organisaatiossa. Tämänkaltaista tieteellistä kritiikkiä voidaan pitää poikkeuksellisena, mutta kuitenkin tieteen vapauden alaan kuuluvana.”
Tämä on jokaisen tieteentekijän syytä pitää mielessä. Jos todisteet hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta ovat selvät, ei ole mitään syytä epäröidä niiden julkistamista sosiaalisessa mediassa. Julkinen keskustelu on usein ainoa keino kehittää tiedekenttää, ratkoa siinä esiintyviä ongelmia ja edistää hyvää tieteellistä käytäntöä. On tärkeää, että tiedeyhteisö esittää näkemyksensä avoimesti. Tiedeyhteisön julkinen keskustelu auttaa myös tieteentekijöiden teoksia julkaisevia kustantajia omien toimintatapojensa kehittämisessä.
“Pulkkinen on vastineessaan ja esiselvityksessä antamassaan lausumassa paheksunut sitä, että epäilyilmoituksen tekijät ovat asiaa koskevan prosessin ollessa kesken julkistaneet epäilynsä sosiaalisessa mediassa. Pulkkinen on pyytänyt kannanottoa tällaisen menettelyn eettisyyteen. Perustuslain (731/1999) 16 luvun mukaan tieteen vapaus on turvattu. Säännös pitää sisällään muun muassa tieteen itsekontrollioikeuden, mikä käy ilmi säännöksen esitöistä, joissa todetaan, että tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta (HE 309/1993 vp, s. 64/II.) Oikeus kritiikkiin on näin keskeinen tieteen perusoikeus, mikä tarkoittaa, että tiedeyhteisössä on sallittava voimakkainkin sanankääntein toteutettu tieteellinen kritiikki, vaikka se saattaisi tuntua kritiikin kohteesta epäasianmukaisesti toteutetulta ja vaikka se olisi tyyliltään poikkeuksellista. Nykyisin yhtenä keskeisenä tieteellisen keskustelun ja kritiikin kanavana on sosiaalinen media. Tieteellisen kritiikin alaan voidaan katsoa kuuluvaksi myös tutkimuseettisten epäilyjen tuominen julkisuuteen, vaikka niitä käsitellään ja tulee käsitellä HTK-prosessia toteuttavassa organisaatiossa. Tämänkaltaista tieteellistä kritiikkiä voidaan pitää poikkeuksellisena, mutta kuitenkin tieteen vapauden alaan kuuluvana.”
Tämä on jokaisen tieteentekijän syytä pitää mielessä. Jos todisteet hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta ovat selvät, ei ole mitään syytä epäröidä niiden julkistamista sosiaalisessa mediassa. Julkinen keskustelu on usein ainoa keino kehittää tiedekenttää, ratkoa siinä esiintyviä ongelmia ja edistää hyvää tieteellistä käytäntöä. On tärkeää, että tiedeyhteisö esittää näkemyksensä avoimesti. Tiedeyhteisön julkinen keskustelu auttaa myös tieteentekijöiden teoksia julkaisevia kustantajia omien toimintatapojensa kehittämisessä.
Aiheesta lisää mm. Iltalehden tänään 20.3.2020 julkaisemassa jutussa Helsingin yliopisto arvostelee professoria ja dosenttia tieteellisistä loukkauksista. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b793dc9c-5a34-4bc9-9857-8b3e61b44cf8?
